Kun vihreä siirtymä tulee lähelle
Suomeen suunnitellaan tällä hetkellä mittavia vihreitä investointeja. Paperilla investoinnit ovat kansallinen menestystarina, mutta paikalliset asukkaat saattavat nähdä asian toisin. Monet vihreän siirtymän hankkeet uhkaavat jumiutua, koska niiden vaikutuspiirissä elävät yhteisöt kokevat tulevansa ohitetuiksi päätöksenteossa. Solmukohtien avaamisessa tarvitaan yhä useammin ammattilaisten apua ja Suomessa Akordi on ympäristösovittelun edelläkävijä.
Vihreä siirtymä jää helposti abstraktiksi käsitteeksi, joka näkyy ihmisten arjessa vain ylätason tavoitteena, investointilukuina tai etäisinä keskusteluina, joiden ei koeta koskettavan itseä. Kristiinankaupungissa tai Pohjois-Suomen poronhoitoalueella asuville siirtymä näyttäytyy kuitenkin aivan toisenlaisena. Siirtymä on konkretisoitunut suunnitelmaksi rannikkoalueen käytöstä tai muutokseksi maa-alueisiin, jotka ovat olleet samojen sukujen käytössä sukupolvien ajan. Syntyy perustavanlaatuinen kysymys siitä, kuinka paljon paikalliset ihmiset saavat vaikuttaa siihen, mitä heidän kotiseuduillaan tapahtuu.
Sivuutetuksi tulemisen kokemuksella on yllättävän suuri merkitys. Jo pelkästään Suomessa on suunnitteilla yli 300 miljardin euron edestä vihreitä investointeja, joista suurin osa on luonteeltaan ilmaston kannalta positiivisia. Vaikka teknologia toimisi ja talouslaskelmat pitäisivät, hanketta voi uhata viivästyminen tai pysähtyminen, mikäli paikalliset yhteisöt kokevat jäävänsä niissä sivuutetuiksi. Myös maapalloa hyödyttävien hankkeiden on ansaittava paikallisten luottamus toteutuakseen.
On tärkeää ymmärtää, miltä puhe vihreästä siirtymästä kuulostaa paikallisille. Esimerkiksi Pohjois-Suomessa termistä ”vihreä siirtymä” on muodostunut eräänlainen kirosana. Yhteisöissä, jotka ovat nähneet muualla tehtyjen päätösten aiheuttamat muutokset heidän lähiympäristöönsä, vihreä siirtymä on muodostunut synonyymiksi sille, että paikallisten näkemyksen sivuutetaan. Akordin työ alkaakin tämän kokemuksen tunnistamisesta.
Voimakkaimmin hankkeita vastustavat ihmiset eivät välttämättä vastusta ilmastotavoitteita lainkaan. Tuulipuiston tai sähkölinjan rakentaminen voi isossa kuvassa hyödyttää ilmastoa, mutta sillä voi silti olla suoria vaikutuksia metsiin, kalastusvesiin tai porolaitumiin. Hankkeen vastustaminen perustuukin usein jonkin muun suojelemisen arvoisen asian puolustamiselle. Jos lähiympäristön suojelemisen näkee pelkkänä vastahakoisuutena, jää ymmärtämättä, mistä vastustuksessa on todellisuudessa kyse.
Kaikki rakentuu luottamukselle
Kun hanke kohtaa vastustustusta, ensimmäinen reaktio on usein pyrkiä hillitsemään vastustusta paremmalla viestinnällä, yleisötilaisuuksilla tai korvauspaketeilla. Ympäristökonfliktien ratkaisuun erikoistunut suomalainen Akordi lähestyy asiaa toisin. He näkevät konfliktin merkkinä siitä, että jokin ihmisille tärkeä asia on vaakalaudalla. Paras hetki käsitellä asiaa on jo kauan ennen erimielisyyksien kärjistymistä.
Akordin omien sanojen mukaan ennaltaehkäisy on parasta konfliktiratkaisua. Se on myös kaikille osapuolille edullisin ja kivuttomin vaihtoehto. Kun kiista pitkittyy, joskus vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi, sen hinta kasvaa muutenkin kuin rahassa mitattuna. Ihmissuhteet kärsivät, luottamus murenee ja aikaa kuluu hukkaan. Akordi toiminta keskittyy siihen vaiheeseen, jossa ihmiset ensimmäisen kerran alkavat ymmärtää oman ympäristönsä olevan muuttumassa, kun vaikeat keskustelut ovat vasta edessä. Joskus Akordi kuitenkin kutsutaan mukaan silloin, kun konflikti on jo syntynyt ja osapuolet tarvitsevat apua hyväksyttävän ratkaisun löytämisessä.
Miltä ympäristösovittelu näyttää käytännössä?
Ympäristösovittelu ei ole improvisoitua toimintaa, vaan Akordin lähestymistavan juuret ovat ulkopuolisten avustamassa ongelmanratkaisussa ja yhteisymmärryksen rakentamisessa. Lähestymistapaa on kehitetty Yhdysvalloissa vuosikymmenten ajan ja opetettu muun muassa huippuyliopistoissa, kuten MIT:ssä ja Harvardissa. Akordin perustajat ovat kouluttautuneet Yhdysvalloissa ja soveltaneet oppejaan suomalaisessa kontekstissa.
Käytännössä Akordin lähetysmistapa lähtee liikkeelle kuuntelemisesta. Akordi kartoittaa tilannetta haastattelemalla yksitellen kaikki keskeiset osapuolet. Heiltä kysytään heidän kokemuksistaan, peloistaan ja valmiudestaan osallistua yhteiseen keskusteluun. Tämä pohjatyö voi kestää kuukausia. Vasta sen jälkeen ihmiset tuodaan yhteen. Olennaista on, että tapaaminen järjestetään ennen kuin ketään on pyydetty puolustamaan valmista suunnitelmaa.
Akordi ei pakota ketään neuvottelupöytään. Jos ristiriidat ovat jo ehtineet kärjistyä, osapuolten on itse ilmaistava halunsa löytää ratkaisu. Aluksi selvitetään, löytyisikö osapuolilta todellista halua tähän.
Kristiinankaupunki on hyvä esimerkki siitä, mitä lähestymistavalla voidaan saada aikaan. Kyseessä on pieni kaksikielinen rannikkokaupunki, jossa on vireillä suuria vihreän siirtymän hankkeita, joilla on merkittäviä vaikutuksia sekä kaupungin identiteettiin että sen talouteen. Pienen paikkakunnan asukkaille herää helposti tunne, että he ovat suuren hankkeen kohteita eivätkä sen aktiivisia yhteistyökumppaneita. Akordin työn tavoitteena on ollut saada aikaan jotakin pysyvämpää kuin yksittäisten hankkeiden hyväksyntä. Työn tavoitteena on ollut vahvistaa kunnan omaa kykyä ohjata suuria hankkeita omista lähtökohdistaan. Riippumaton osapuoli huolehtii keskustelun edellytyksistä, jotta myös pienemmät toimijat saavat äänensä kuuluviin tasavertaisesti.
Akordilla ei ole olemassa yhtä valmista toimintamallia. Esimerkiksi Pohjois-Suomen poronhoitoalueilla tilanne on toisenlainen kuin Kristiinankaupungissa. Alueen historia on erilainen ja myös konfliktin keskiössä olevat asiat ovat erilaisia. Tuulivoiman kehittäjät ja paliskunnat ovat kokoontuneet saman pöydän ääreen Akordin toimiessa puolueettomana koollekutsujana. Tapaamisissa on sovittu käytännöistä, joiden mukaan hankkeita suunnitellaan ja toteutetaan. Kristiinankaupunkia ja Pohjois-Suomen poronhoitoalueita yhdistää kuitenkin samat lähtökohdat, eli se, että hankkeiden vaikutuspiirissä olevilla ihmisillä on oikeus olla päättämässä oman kotiseutunsa tulevaisuudesta.
Miksi tämä on meille tärkeää?
Ekologinen siirtymä epäonnistuu, mikäli se syventää yhteiskunnan jakolinjoja entisestään. Tämä ajatus on RELEX-säätiön toiminnan keskiössä ja juuri siksi tuemme Akordin arvokasta työtä. Akordi nostaa esiin vihreän siirtymän ristiriitoja, joissa ilmastoa hyödyttävä hanke voi samalla uhata paikallista luontoa. Hyvin toteutettu yhteistyöprosessi antaa harvinaisen tilaisuuden punnita näitä keskenään kilpailevia intressejä sekä niiden vaikutuksia ihmisiin, elinkeinoihin ja kulttuureihin. Maapallon suojeleminen ekologisen kriisin vaatimassa mittakaavassa voi toisinaan edellyttää rakentamista myös sellaisissa paikoissa, joissa ihmisillä on perustellut syyt suhtautua hankkeisiin varauksella. Siirtymän onnistumisen kannalta on perustavanlaatuisen tärkeää, että paikalliset asukkaat ovat mukana päätöksenteossa.
Yhteiseen keskusteluun osallistuminen ei edellytä keneltäkään omista oikeuksistaan luopumista. Eikä se myöskään poista kenenkään oikeutta hakea muutosta rakennuslupaan tai suunnitelmaan tuomioistuimessa myöhäisemmässä vaiheessa. Yhteistyö kulkee virallisten prosessien rinnalla eikä missään tapauksessa korvaa niitä.
Akordin lähestymistavan toimivuudesta on jo näyttöä. Vielä vuosia sen jälkeen, kun Akordi auttoi osapuolia luomaan yhteisen vision Iijoen vesistöjen tulevaisuudesta, yhteistyö jatkuu uusien hankkeiden muodossa. Viime aikoina yhteistyö on myös herättänyt eurooppalaisten rahoittajien kiinnostuksen alueen soiden ennallistamista kohtaan. Jännitteitä on, eikä niitä tarvitse liioitella. On paljon kiinnostavampaa pohtia, mitä voi syntyä, kun vaikeaan keskusteluun saadaan hyvissä ajoin tukea ja oikeanlaista osaamista.
